Muuido Island, Hanagae Beach

Moikka!

Perjantaina päätimme vapaapäivän kunniaksi lähteä tsekkaamaan Etelä-Korean rantatarjontaa, nyt kun vielä kelit sallivat. Matkaseurueemme koostui neljästä suomitytöstä, kahdesta ranskalaisesta ja yhdestä portugalilaisesta pojasta. Rannaksi valikoitui hieman hankalasti saavutettava Hanagae Beach.

Tervetuloa Hanagae Beachille

Perille pääseminen kesti lopulta viisi tuntia (takaisinpäin enää kaksi ja puoli) ja sisälsi lähes kaikki liikennevälineet joita kuvitella saattaa; metro, juna, taksi, lautta, bussi. Matka oli siis aika haastava, ensin junalla lentokentälle, kentältä taksilla (tai bussilla) lautalle, lautalla muutaman minuutin ylitys saarelle, josta taas parikymmentä minuuttia eksoottisella bussilla todella turvallisen oloisia teitä kohteeseen. Nämä eri kulkuvälineet ja pääsymaksu rannalle kustansivat kukin 1000-3000 wonia, eli n. 80snt-2,40e, ei siis kallista todellakaan.

Lauttaa odotellaan

Bussia odotellaan

Missä meri

Saarella on vissiin aika kova laskuvesi-nousuvesi-kulttuuri, ja saapuessamme perille viideltä iltapäivällä, meri oli poissa. Lähdimme etsimään sitä, ja saimme kyllä kulkea aika pitkän matkan (monta sataa metriä!!!), ennen kuin pääsimme veden äärelle.

Saavutettiin vesi juuri oikeaan aikaan

Vietimme sojun huuruista iltaa hutien edessä rannalla, ja puolen yön jälkeen huomasimme, että meri oli noussut. No, aamulla taas herätessämme merta ei näkynyt missään, mutta puolet matkaseurueestamme jäi vielä hutin luovutuksen jälkeen viettämään rantaelämää jotta pääsisimme uimaan (laskuveden aikaan ei tainnut olla sallittua mennä veteen). Rannalle alkoikin virrata porukkaa puolen päivän jälkeen, ja yhden aikoihin meri oli taas noussut. Paikalliset taisivat olla vähän enemmän kartalla meren liikkeistä kuin me haha.

Lauantaina heräsimme aikaisin, valelimme itsemme hyttysmyrkyllä malarian pelossa ja lähdimme reippailemaan viereiselle vuorelle. Nousu viidakkopolulla oli aika rankka, ainakin tällaiselle joka on pitänyt "muutaman" kuukauden taukoa kaikenlaisesta itsensä rasittamisesta :D, mutta se oli hyvä muistutus että aineenvaihdunta ainakin toimii. Nähtiin siinä matkalla käärme, rapu ja joku perhoslepakkokin yök.

Ja siitä ylös...

We did it!

Tästä tuli tän reissun poseeraus

Tästä näkee hyvin kuinka alhaalla vesi oli, vasta tuo rehellisesti sininen on merta ja muu märkää rantaa.

Ja takaisin alas...

Nähtiin ekaa kertaa suurimman osan kanssa matkaporukasta (hieno lauseen alku), ja kaikki meni kyllä aivan nappiin. Täällä vaihdossa on kyllä hieman eri maailma kuin Suomessa, kun pystyy tehdä tällaista tuntemattomien kanssa ja kaikki on heti kavereita keskenään.

Ranta oli ihan täynnä niin nättejä simpukoita! Otettiin parhaat päältä.

Yövyimme rannalla olevissa huteissa, jotka olivat käytännössä pellistä valmistettuja muutaman neliön koppeja, joiden varustukseen kuului ainoastaan lattialämmitys ja neljä tyynyä ja peittoa (huom. ei sänkyjä tai edes patjoja). Koppi oli juuri sen kokoinen, että saimme peitoista levitettyä siskonpedin lattialle. Oli kyllä ihan sairaan siisti kokemus! Hut maksoi 40 000wonia (30e) yöltä, ja sinne mahtuu 2-4 henkilöä riippuen kuinka tiivistä tunnelmaa haluaa. Hutit pystyy käsitykseni mukaan varaamaan vasta paikanpäältä, eli high seasonilla kannattaa tulla paikalle ajoissa. Huteja oli ehkä parikymmentä, ja tällöin syyskuun ensimmäisenä perjantai-iltana niistä varattuna oli ehkä kahdeksan. Lauantai päivällä lähtiessämme hutit näyttivät kyllä menevän kuin kuumille kiville.